Urheiluruno! Näitä saa harvemmin lukea.
Tuliko inspiraatio eilisestä Kroatia-Turkki-matsista?

Ai, kritiikkiä? Olen aika huono antamaan sellaista, mutta typistäminenhän on minun oireeni eli liiat sanat pois.

Keskiviivalta rangaistuspilkulle.
Kuljen kohti hiljaisuutta.
Koskaan en ole ollut näin yksin.

Ei muuta. En tosin tiedä, miten noin torso runo kuin tuo ehdottamani aukeaa lukijalle.

Vaan, ei ole huono tuo sinun runosi. Olen joskus ajatellut, että antaessaan kritiikkiä muokkaa runoa enemmän kritiikin antajan näköiseksi kuin alkuperäisen kirjoittajan ja se ei mielestäni oli järkevää.

Todella mahtava kuva!

Ja vaikka en urheilun ystävä olekaan, niin runossa on kieltämättä tunnelmaa, se päästää lukijan urheilijan pään sisään, pysäyttää onnistuneesti suorittamisen hetken - ja ehkä nautinnon? Runosi todella onnistui tuomaan urheilun mysteerin lähemmäs kilpaurheilukielteistä henkilöä. :)

Olen eri mieltä kuin SusuPetal. Runoa ei voi typistää, sillä silloin jotakin olennaista jäisi pois, suuri osa tunnelmasta ja puhujan henkilöydestä typistyisi liian vähäksi, lukija jäisi jotenkin ulkopuolelle... Eli kannatan tuota alkuperäistä, pidempää versiota. :)

Kyllä vain, sieltä idea tulee. Pilkulle kävelevät pelaajat olivat niin yksinäisen näköisiä. Sehän kritiikissä aina hankalaa onkin, sitä lähtee omasta tavastaan lukea. Minäkin mietin typistämistä aluksi, silloin ensimmäinen säkeistö vain olisi jäänyt kirjoittamassani muodossa. Halusin kuitenkin viimeisen säkeistön mukaan, koska pilkulla on vain kaksi mahdollisuutta, kaksi suurta tunnetta, onnistuminen tai epäonnistuminen, tie onneen tai suureen suruun.

Silumiini, kiitos :) Urheilussa minulle on aina ollut keskeistä urheilijoiden, yleisön ja jalkapallossa myös valmentajien tunteiden ja reaktioiden seuraaminen. Joskus niiden tarkkailu on liki tärkeämpää kuin itse suoritus. Hyvä, jos tavoitat jotain tästä, hain nimenomaan tunnetilaa ennen rangaistuspotkua, siksi on runon kannalta yhdentekevää onnistuuko pelaaja laukauksessaan vai ei.

Urheilullinen runo tosiaan. Sitä voisi tarkastella myös laajemminkin, ikään kuin rangaistuspotku olisi jokin tilaisuus, joka meille kaikille joskus voi tulla eteen. Sellainen asia tai päätös, jonka edessä on totaalisen yksin, mutta silti vastuussa myös muista.


Sanoit, että saa kritisoida. Se on vaikeaa, koska runosi on hyvä noinkin, Tuima. Jos nyt jotain muuttaisin, niin ehkä ensimmäisen kappaleen järjestystä:


Matka keskiviivalta rangaistuspilkulle,
askel askeleelta kuljen
kohti hiljaisuutta.
Katsomon kuohu vaimenee:
Koskaan en ole ollut näin yksin.

Elegia, hauskaa, jos sen voi lukea myös ohi urheilun :) Ehdotuksesi on mahdollinen, korostast siinä yksinäisyyden tunnetta niin kuin minäkin, sinun versiossasi sitä vain pantataan järkevästi säkeistön loppuun.

Oli tarkoituskin, ettei se alkuperäinen ajatus niin muuttuisi. Muutenhan siinä helposti voi käydä juuri niin kuin Susu tuossa mainitsikin. Olet tosiaan onnistunut tuomaa esille tuon yksinäisyyden tunteen runossasi, ja se välittyy siitä hyvin vahvasti. :)

Tarkennuksena vielä, että en typistäisi, jos olisin Tuima. Jos runo olisi omani, typistäisin, enkä kokisi, että jotain olennaista jäisi pois.
Sitä yritin selittää, näköjään huonosti.

Minä typistäsin vain tuon alun että
keskiviivalta rangaistuspilkulle
koskaan en ole ollut näin yksin
ja sitten jatkuisi samoin kuin olet sen kirjoittanutkin. Minusta siinä edetään juuri sopivan hitaasti että syntyy oikea tunnelma , vähittäinen lataus. Viimeisessä säkeessä voisi jättää ja-sanan pois ja paine egkä riittäisi ilman korviakin.
Jos nyt typistää haluaa. Runo toimii yhtä hyvin näinkin. Minä olen huono kritisoimaan sanallisesti mitään, ensi vaikutelma korvatuntumalta on kriteerini.

Ymmärsin kyllä, varauksesi ensimmäisessä kommentissa oli aivan selvä :)

Minusta olet oikeassa siinä, että usein kriitikko - vaikkakin tahattomasti - yrittää kääntää tekstiä omaan muottiinsä. Mutta kritiikki on hyödyllistä, sen pohjalta voi perustella itselleen omat ratkaisunsa paremmin, esimerkiksi jos näkee että muutosehdotus, niin hyvä kuin onkin, vie runon ajatusta eri suuntaan kuin on tarkoittanut. Ja joskus toinen näkee paremmin, mikä ei oikeasti toimi.

Omassa runossani minun oli hyvin vaikea keksiä mitä verbiä käyttäisin kuvaamaan tilannetta, jossa yleisön äänet ikäänkuin vetäytyvät pumpuliin, ovat läsnä mutta eivät kuultavissa. Päädyin vaimenta-verbiin, mutta en ole siihen aivan tyytyväinen.

Sirokko ehtikin väliin. Lukua voisi tosiaankin lyhentää. Korvia en voi jättää pois, koska ne liittyvät juuri tuohon äänten vaimenemiseen ja kaiken muun sulkemiseen ulkopuolelle. Jos lopussa ei puhuta korvien paineesta, ainakin minun luvussani paine liittyy silloin lihaksiin ja pallon potkaisuun.

Pyörittelen näitä ehdotuksia ja liitän myöhemmin tuonne mukaan joidenkin ehdotusten mukaan muokatun version, alkuperäinen kyllä säilyy myös.

Minäkin ymmärsin Susu pointin :) Eli et selittänyt huonosti tai sitten ei olla niin tyhmiä kuin luulet ;DD

Täsmennykseni oli tarkoitettu lähinnä Silumiinille.

Hieno runo alkuperäisenäkin, mutta jos kerran tiivistetään, niin minä olisin siitä toisesta versiosta jättänyt pois vielä sanan kuljen. Askel askeleeltahan jo kertoo sen, että kuljetaan.

Totta, senkin voisi kyllä poistaa. Kiitos :)