Joskus olen lukenut kirjan kansikuvan perusteella, mutta aiemmin en ole kuunnellut levyä kannen innostamana. Beirutista ja The Flying Club Cupista en tiennyt ennalta mitään, mutta levyn kuvitus, kannet sekä tekstiliite, oli niin kiehtova, että oli pakko kuunnella. Ja nyt hyräilen Sunday Smilen rupista valssirytmiä koko ajan, myös eilen työmatkalla varastoidessani iholleni aamuviileyttä.

Toinen valintani kunnon kesäbiisiksi on Honorary Titlen Bridge and Tunnel, jonka voi kuunnella ja katsella bändin kotisivuilta. Yhtyeen löysin talvella surffaillessani Youtubessa. Hauska oli huomata, että jälkikasvukin innostui yhtyeestä. Eipä tarvitse kiistellä soivasta musiikista. Ainoastaan levyn sijoituspaikka – olohuone vai lastenhuone – vaati aluksi tiukkaa neuvottelua.

Nuorista rokkikukoista huolimatta en aio tänä kesänäkään unohtaa Olavi Virtaa.