|
|||
 |
|
||
|
17.05.2006 - 09:47
Pidän runoista, vaikka en aina lukemaani ymmärräkään – ja kukapa kaikkia runoilijoiden aivoituksia tajuaisikaan. Nautin kovasti puhuttelevista lauseista, salaperäisesti koskettavista sanoista, omia ajatuksia ja mietteitä sysivistä pohdinnoista ja erilaisista näkökulmista pohdittaviin asioihin. En ole kovin valikoiva, pidän vapaamittaisesta ja riimitetystä runosta, proosarunoista, lastenrunoudesta, sanaleikeistä, murrerunoista. Pidän runosta, jos jokin siinä puhuttelee minua. Aina en pysty sanomaan miksi joku määrätty runo koskettaa, mutta ei syyn oivaltaminen niin tärkeää olekaan. Tärkeaa on se, että runossa on jotain, josta pidän. Rytmi, jokin yksittäinen säe, mieleen nouseva kuva tai tunnelma, se riittää.
Säännöllisimmin luen nykyisin runoja eri blogeissa – eivät ne runokirjoja ole syrjäyttäneet, mutta toimivat hyvin painettujen teosten rinnalla. Olen löytänyt monta kiinnostavaa kirjoittajaa. Tässä muutamia linkkivinkkejä toisille runoudesta nauttiville: Taikkarin mäellä. 1970-luvun Turkuun sijoittuvia runoja, joissa on kiinnostava, tarkkaileva teinikertoja. Toimii ei-turkulaisellekin. Kirjoittaja vastaa ystävällisesti kommentteihin. Katsokaa myös Taikkarin mäen erinomainen mainos. Kuusi. En tiedä onko kirjoittaja tarkoittanut osaa kirjoituksistaan runoiksi, mutta runoina minä niitä luen. Kuusen kommenteista päädyin Aimo-Kalevi Hotasen Runot-sivulle, jossa on tiivistunnelmaisia osin aforistisia runoja. Tuulisuojan runoja kommentoin säännöllisesti, naisen elämää, rakkauden ja läheisyyden kaipuuta käsittelevät runot ovat vahvoja ja puhuttelevia. Uusin tuttavuus on Hannu Helinin runoblogi, jonka omaperäisiin runoihin olen vasta pikkuhiljaa tutustumassa. Hyviin ja puhutteleviin runoihin törmää usein myös muissa kuin varsinaisissa runoblogeissa, joten Blogistaniassa kannattaa kierrellä runosilmä auki. ***************************************************************** Lisään mukaan aiheeseen sopivan kiertisehdotuksen. Marian blogissa (Kiitos, Maria!) oli linkki englanninkieliseen Poetry Thursday –blogiin, jossa haastetaan lukijoita ja kirjoittajia kenttätutkimuksen pariin: torstaina kirjastoon, kirjakauppaan tai blogeihin etsimään uusia runoja tai runoilijoita ja esittelemään löydöksiään omassa blogissaan. Hieno idea! Menisiköhän läpi täällä? Minä ainakin esittelen oman löytöni huomenna.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Kuvia
 Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro 
|
||
Mielestäni runot sopivat hyvin blogeihin, oikeastaan melkein paremmin kuin kirjaan. Ainakin lukijan tavoitettavuus on parempi kuin painetulla tekstillä, hyvässä tapauksessa, runokirjan ollessa kyseessä.
Arvostus on tietysti eri asia -blogejahan jotkut pitävät pöytälaatikkokirjailijoiden kaatopaikkana.
Minä en. Blogeissa on juuri parasta matala julkaisukynnys. Blogi on myös mainio työväline, koska jos on valmis palautteeseen ja kommunikointiin lukijoiden kanssa, voi nähdä töitään muillakin kuin omin silmin.
Ja se on aina etu.
Runouden viehätys onkin juuri siinä, että se jättää asioita auki, jättää ärsykkeitä, maalaa tunnelman.
Blogeissa julkaistavan runouden suuri etu on se, että lukija voi kommentoida (jos kirjoittaja tarjoaa kommenttimahdollisuuden). Useinhan lukemastaan haluaisi antaa palautetta, kiitoksia tai tarkentavia kysymyksiä. Kirja kädessä se ei ole mahdollista ainakaan nopeasti. Minusta runon lukijana olisi mukavaa lukea muidenkin kommenteja ja seurata keskustelua. Olen saanut aina asiallisia vastakommentteja ja ajatellut, että jos runonkirjoittaja ei kommenteistani välitä, hän deletoi ne nopeasti.
Mutta onko runon arvostus niin suuri, että ihmiset eivät usein kehtaa kommentoida edes sanoakseen "pidin"?
Äijä, runo on sanoilla maalailua, sanoilla koskettamista. Joskus käy myös niin, että säveltäjä osaa korostaa runossa jotain sellaista, mitä lukija ei ehkä ole tajunnut, tai kykenee kohotamaan runon uudelle tasolle.
Frantz Scubert sävelsi kaksi Wilhelm Müllerin runokokoelmaa, Die Schöne Müllerin ja Winterreise. Etenkin jälkimmäinen on taidemusiikin kulmakiviä, eikä kukaan liedin ystävä laita näiden laulukokoelmien puhuttelevuutta ja painoarvoa kyseenalaiseksi.
Epäilen, että ellei Schubert olisi noihin runoihin tarttunut, olisi Wilhelm Müller painunut unholaan.
Kirjoitan, mitä kirjoitan. Jälkikäteen sitten ihmettelen, näyttääkö tuo nyt runolta vai vallan muulta, jos miltään.
Oikeista runoista ymmärrän harvoin mitään.
KunKirjoitan-Blogissa oli aihetta sivuava postaus 10.5.
http://ristonp.blogspot.com/
Totta kai blogistilla on oikeus olla vastaamatta kommentteihin, se hänelle suotakoon, mutta lukijalla on sama oikeus valita lukemansa:)
Hannu Helin jaksaa vastata, hän on suuri poikkeus runoilijoiden joukossa.
Olen ajatellut myös, että jos säännöllisesti käy lukemassa on jonkun blogia on kiva osoittaa se kommentilla, kaikillahan esimerkiksi ei ole laskuria.
Niinpä hankin veljeni tytärtä varten mainion antologian, Kaarina Helakisan toimittaman Suomen lasten runottaren, ja viime jouluksi sen omistin tuolle pikku päivänsäteelle. Taisin tytön käymässä ollessanikin nukuttaakin lukien tuota teosta, nauttien noista sanaleikeistä varmaan enemmän kuin tuolloinen puolitoistavuotias.
Yhden runon olen muuten julkaissut, Helsingin sanomissa, nuorten palstalla, syvälti viime vuosituhannella... ;-)
Olen ollut suunnattoman kiitollinen Tuin loistavan tarkasta lähiluvusta omien tekeleitteni kohdalla. Runoiksi en oikein tohdi niitä edes kutsua. ;o) Lukijan kommentit ovat todellakin hilloa taikinassa, arvokkaita näkymiä kirjoittajalle.
Minulle usein käy amatöörimäisen laiskasti: huitaisen sanat nopeasti kasaan, en jaksa viilata, vaikka toisinaan se ei paljoa vaatisikaan. Toinen tyypillinen moka on ajatusten tai kuvaston epäloogisuus. Innoissaan voi sotkea kuvia samaan tekstiin niin, että ne eivät tue tosiaan vaan pikemminkin karkoittavat tosiaan.
Luen erittäin mielelläni runoja blogeista ja nautin sananvapaudesta runon muodossa!
Tuu, voisiko ajatella, että pöytälaatikkoon kirjoittamisen sijasta voi niin uskaltaessaan kirjoittaa runoja blogiinsa ja palautetta saadessaan muokata niitä, jos katsoo sen aiheelliseksi?
Suosittelen lämpimästi piipahtamista mainostamisssani blogeissa, kannattaa muodostaa niistä oma käsityksensä.
Minä käytän blogiani testilabrana, haluan kokeilla kaikenlaista. Kaikki kirjoittamaani en edes itse koe kovin 'omaksei', mutta testaamisen arvoiseksi kyllä. Siksi palaute on okeastaan vielä tärkeämpää - siis juuri silloin, kun ei oikeine itse tiedä mitä kirjoittamisestaan ajattelee.
Minulle runo (ohoh, nyt se sana pääsi tähän! ;o) on aina matka, prosessi. Minulla on tunne tai teema, jota haluan käsitellä, mutta en en alussa tiedä mikä sarvijaakko siihen yllättäen talsii... Koetan kyllä pitää tunnelman ja rakenteen kasassa.
Meillä täällä Suomessakin voisi olla Runo Tiistai tai Kuva Perjantai tms... Mahtaisiko onnistua?
Saako etsiä myös omasta kirjahyllystä? ; )
Tuu, sano vain että runo, sillä runojahan ne ovat : ) Luen niitä mielelläni, mutta arvostelemaan tai palautetta antamaan minusta ei ole kovinkaan usein. Ei vain ole voimia, valitettavasti. Runot ovat painavaa tekstiä, ei niitä niin vain lukaista, hätäisesti. Runoja luetaan makustellen, nautiskellen, sanoja punniskellen.
http://maitokivi.blogspot.com/
Suosittelen!
Maria, aivan hyvin voi olla RunoTiistaikin. KuvaPerjantai olisi kiva. Keksikääpäte kameralliset aihe, niin levitetään viestiä.
runoblogivinkillä.
Kannatetaan!
Ja kiitos Susulle kauniista mainoksesta!
:))))
Hieno idea; Runotorstai!
Kenellä vain olisi aikaa perustaa blogi. Se on ehkä ensimmäinen tärkeä askel. Ilmeisesti sivut olisivat avoinna kaikille sinne kirjoittaa haluaville? Tarvittaisiinko aika-ajoin teemoja, ideoita aiheita...?Leikkimielisiä kilpailuja...? Tietysti yksi mahdollisuus on se, että jokainen niin haluava voisi kirjoittaa torstai-runonsa omaan blogiinsa, mutta siten monia hienoja tekstejä saattaa jäädä silloin vain harvoja ilahduttamaan.
Tälläisia ajatuksia nyt näin ensi vaikutelmana.
Minusta RunoTorstaissa (tai mikä viikonpäivä se sitten olisikaan) olisi tärkeintä se, että ne runot löytäisi vaivatta ja halukkaat saisivat runonsa näkyville. Linkki omaan sivuun voisi olla yksi mahdollisuus tai mahdollisuus julkaista blogissa oma runonsa. En tiedä tämän vaihtoehdon teknistä toteutusta. Tuolla Poetry Thursdayssä kai kenttätutkimus toimi siten, että osallistuneet laittoivat kommenttilootaan ilmoituksen omasta osallistumisestaan ja linkin mistä jutun voi lukea.
Annettu aihe eri kerroiksi voisi toimia, mutta siihen pitäisi saada kommentti kirjoittajilta, minä olen runojen suhteen vain lukija. Mutta idea hautumaan, ehkä siitä syntyisi jotain.