Jos romaanin nimi on Sankarittaret, kannessa hymyilee viehkosti Vivien Leigh Scarlett O'Harana ja mainosteksti sanoo kirjan kertovan täysihoitolasta, jonne kirjansa tarinoista karanneet sankarittaret tulevat lepäämään, voiko kirjaan olla tarttumatta? Ei voi, ei ainakaan Hömpän helmien toimittaja eikä kirjallisista leikittelyistä kiinnostunut.

Eileen Favoriten Sankarittaret (Gummerus 2008 ; The Heroines, 2008, suom. Maria Erämaja) ei ole puhdasta hömppää laisinkaan, mutta erittäin viihdyttävä ja ajatuksia kutkuttava romaani. Vuonna 1974 presidentti Nixonin Watergate-skandaalin hallitessa televisioruutua Penny (Penelope) Entwhistle on kymmenvuotiaalta näyttävä kolmetoistavuotias käkkärätukkainen punapää, rinnaton, isätön ja yksinäinen. Yksinhuoltajaäiti ylläpitää Illinois'n Prairie Bluffin kaupungissa Uudistila-nimistä täysihoitolaa, jonne kirjojen Sankarittaret tulevat vetämään henkeä kesken tarinoidensa. Pennyn äiti Anne-Marie on piilottanut laajan kirjastonsa ullakolle lukittuihin kaappeihin, etteivät sankarittaret pääsisi etukäteen tutustumaan tuleviin kohtaloihinsa. Muun muassa rouva Bovary, Blanche DuBois, Penelope, Daisy Buchanan, Franny, Heather Pearl-tyttärineen sekä  Scarlett O'Hara vierailevat eripituisia jaksoja täysihoitolassa.

Pennyä Sankarittaret eivät innosta, he vievät kaiken äidin ajan, heiltä ei voi kysyä mitään todella mielenkiintoista eikä heitä missään tapauksessa saa neuvoa paljastamalla tulevia tapahtumia – Sankarittarien elämiin ei saa puuttua eikä heidän tarinoitaan muuttaa. Kun uikuttava ja kuvankaunis irlantilainen Deirdre ilmaantuu täysihoitolaan, ei kukaan tunnista häntä Sankarittareksi. Deirdre vie kaiken Anne-Marien huomion ja lopulta muiden vieraiden valitukset neitosen äänekkäästä voihkimisesta saavat Anne-Marien luovuttamaan tälle Pennyn huoneen. Sankarittaren hyysäämisen asettaminen tyttären tarpeiden edelle saa Pennyn juoksemaan raivostuneena metsään, jonne meneminen öiseen aikaan on ehdottoman kiellettyä. Metsässä Penny kohtaa Conorin, joka etsii karannutta vaimoaan. Tapaaminen sysää romaanin tapahtumat vyöryyn, jonka kuluessa Penny joutuu muun muassa hurjan kelttikuninkaan ryöstämäksi sekä mielisairaalaan.

Kirja kertoo nuoren tytön kasvusta ja identiteetin etsimisestä, seksuaalisuuden heräämisestä, vaiettujen totuuksien kohtaamisesta sekä ennen kaikkea äidin ja tyttären suhteesta. Chicagon taideinstituutissa kirjoittamista opettava Eileen Favorite kirjoittaa hauskasti ja sujuvasti, tarinaa hän kehii eteenpäin mielenkiintoisesti. Juoni on sopivan kimurantti eikä juutu hempeään höttöön. Pennyn kokemukset Osastolla ovat kaukana romantiikasta, hoitokeinot väkivaltaisia ja nuoren tytön kasvukivut ja yksinäisyys on helppoa turruttaa moninkertaisilla Valium-annoksilla.

Sankarittaret on kirja, jonka voi lukea ahmaisemalla. Penny ja Anne-Marie Entwhistle ovat moniulotteisia naishahmoja, mikä pitää kiinnostusta yllä. Lisäksi romaani on kirjallisuudenystäville kirjallisuusbongaustesti – kuinka monta hahmoa tunnistaa ennen alkuteoksen mainitsemista ja kuinka monta joutuu googlettamaan. Sankarittarien ja tarinoiden merkitystä tai merkityksettömyyttä naisen kasvuun ja kehitykseen tulee pohtineeksi myös. Romaani herättää lisäksi kiinnostuksen Sankarittariin. Minkälaisia ovatkaan ne tarinat, joista eri-ikäistet naiset tulevat lepäämään Uudistila- täysihoitolaan? Minua tällainen kirjallisilla hahmoilla leikittely ja genresekoitus viehättää varsinkin silloin, kun se on toteutettu näin onnistuneesti.


Eileen Favoriten kotisivu (Kannattaa käydä tutustumassa mitä kirjailija on blogissaan vastannut lukijoiden romaania koskeviin kysymyksiin.)

Kirjoitus on julkaistu myös Hömpän helmissä 3.5.2008.