Olihan siellä ainakin Valkovuokoista ja Liljankukasta rivejä.
Haitarinsoitosta tulee mieleen yksi niitä kaheleita juttuja, joita silloin kauan sitten keikkamatkojen ratoksi kehiteltiin. Oltiin tulossa keikalta jostain huitsinnevadasta, ja autossa oli neljä väsynyttä nuorta miestä. Basisti, kolmissakymmenissä kysyi siinä yhtäkkiä: "Sanokaapas miksi haitarinsoitto käy niin hyvin kesäiltana järven rantaan?" Hämmästyneinä me muut käännyimme katsomaan ratissa olevaa basistia emmekä osanneet sanoa siihen mitään. "No, ajatelkaas miltä se talvi-iltana siellä kuulostais!".
Siinä puoliunessa ja tutussa miesporukassa tuo tokaisu aiheutti hilpeyttä.

On Valkovuokoja ja Liljankukkia.Yksi säe on varmaan kuvailemasi kaltaisen keikkamatkan tuoksinassa syntynyt teksti. Kyllähän haitarinsoitto nyt talvisen järven rannalle sopisi, taitaisi lehdettömien puiden vuoksi soida kauas toiseen suuntaankin.

Niin, ja olihan tuolla totta vie Hopeisesta kuusta pätkä. Noista keikkamatkoista on jo sen verran aikaa, ettei kappaleiden nimet niin tule enää mieleen. Ja sopii se haitarinsoitto mihin vaan, kunhan ohjelmistona on muutakin kuin 57 kertaa Metsäkukkia.

Suomalainen iskelmälyriikka ei ole hanskassa, täytyy myöntää -tutun kuuloisia rivejä, mutta taidan tunnistaa vain tuon Liljankukan(aatos...). Hämärästi tuttuja on, mutta en käy arvailemaan.

Metsäkukkia on hieno valsii mutta rajansa kaikella. Ja on hiellä tietenkin Hopeista kuuta, onhan se ohittamaton tango.

Susu, keväisin ja kesäisin minulla on tangokausi perheen kauhistukseksi ja ystävien hämmennykseksi. Mutta minkäs sille voi, ne vain jotenkin kuuluvat asiaan. Mutta jo eilen kuului torjuvia kommentteja ympäri talon, kun yritin luritella Valkovuokkoja (runon ensimmäinen säe). Syy ei ollut laulussani, vaikka se epävirestä onkin vaan musiikkilajissa...

Mielenkiintoista, siis keväisin ja kesäisin. Tangohan on intohimoista musiikkia.
Minä pidän tangosta, mutta sen on oltava argentiinalaista. Osaan luritella Astor Piazzollan tangoja sujuvasti ymmärtämättä kielestä mitään. Se on aika kaamean kuuloista.

Keväisin ja kesäisin vanhat suomi-iskelmät menevät silloin myös, jostain syystä kaikki nuo ovat minusta kesämusiikkia :)

Argentiinalainen tango on hienoa, Carlos Gardelia voin kuunnella sujuvasti enkä ymmärrä mitään.

Mielenkiintoisesti tutun tuntuinen tuo runosi. Ensin en saanut mieleeni, mikä iskelmä/tango se on. Ihastusta aiheutti, että se onkin monta.... Ihan kiva.

Soon suomalainen iskelmälyriikka yleensä enempi melankolista, joten hyvä kun edes tangorunon lopussa onnenmaa aukeaa!
Ja joo, tänään sanoin tuon ihan täysin vilpittömästi, vailla minkäänlaista kyynisyyttä, usko pois.

Uskotaan. Minusta oli hauskaa yrittää löytää niitä iloisempia säkeitä tähän koosteeseen, mutta kyllä se oli työn takana. Joku päivä kun melankolia iskee tai korva aukeaa kuulemaan huumorin läpi tangolyriikkaa, niin saattaa tulla melankolisempi kooste. Mutta kyllä ne vain hienoja tekstejä ovat.