Tietyille ikäluokille Irwin Goodmanin nimi merkitsee jotakin, kuulijasta riippuen mitä tahansa. Minun suhteeni häneen on ollut yhtä läheinen tai etäinen kuin kehen tahansa Suomi-iskelmän edustajaan, jonka lauluja tunnen mutta jonka musiikkia en kuuntele radion ja kokoomalevyjen satunnaissattumia enempää. Monta sujuvaa rallia, hyvä laulaja, ja se, että nuorena eräs serkkuni muistutti nuorta Irwiniä, siinä päällimmäiset Irwin-aatokseni. Kerran sain Irwinin kasetin syntymäpäivä- tai nimipäivälahjaksi. En muista kasetin nimeä. Hieman artistin valinta hämmästytti minua tuolloin, olin suunnilleen kymmenen ikäinen. Kuunneltua tuli kuitenkin. Kasetti varmaan lojuu yhä jossakin vanhojen kasettieni kätkössä.

1457955.jpgKaikesta tästä huolimatta tai juuri siksi kiinnostuin kovasti lukiessani jostain arvion Matti Johannes Koivun levystä Irwin Goodmanin lauluja (2008; linkin kautta voi kuunnella näytteitä kappaleista) ja päätin kuunnella levyn, tribuuttilevythän ovat onnistuneina erinomaisia kunnianosoituksia. Koivua olen kuullut Egotripin lämmittelijänä ja pidin hänestä kovasti tuolloin. Yhdistelmänä Irwin ja Matti Johannes tuntui ensi lukemalta hieman oudolta, mutta maininta akustisista versioista vetosi. Eikä turhaan. Levy on aivan mainio. Koivu tulkitsee kappaleet niitä kunnioittaen ja nostaa sanoitukset etualalle. Koivun tulkinta on paikoin hyvin herkkä, mikä yllättäen sopii lauluihin ja herkkyyden kautta kappaleista nousee esiin minulle uusia puolia. Huumorin alta tulee esiin elämän rosoisuus ja monet rallit kääntyvät kuulaiksi lauluiksi, joissa on sisältöä. Sanoitusten lisäksi myös sävelet kaikuvat korvissani uudella ja innostavalla tavalla.

Irwinin Goodmanin lauluja on kuuntelemistani tänä vuonna ilmestyneistä levyistä tähän mennessä paras, Siiri Nordinin Lyö tahtia on toinen, josta pidän paljon.


Matti Johannes Koivun haastattelu Kunnianosoitus Irwin Goodmanille