Tämä oli selkeä esitys.
Kiitos!!!
Äläkä ole kiintiöistä huolissasi. Siinähän on kyse työkalusta ei lopullisesta päämäärästä. Sukupuolikiintiö on sorkkarautaa, jolla aukaistaa kiinniluutuneet ovet, jotta niistä pääsee kulkemaan.

Pätevää tekstiä. Lisäisin tähän yhden näkökulman, johon taas törmäsin toissapäivänä. Naisten tasa-arvoa syö nimittäin myös ikä. Naisjuristin pidettyä ansiokkaan esitelmän, takarivissä istunut mies aloitti kommenttisi korostamalla naisen ikää: "Koska puhuja on kovin nuori, haluaisin muistuttaa puheena olevan asian historiallisesta taustasta..." Ja sitten saimme kuulla erinäisiä otteita ja tapahtumia 1960-luvulta. Miehen asenne oli verrattavissa tytöttelyyn, ja jäin miettimään, kyseenalaistetaanko nuorten miesjuristien uskottavuutta koskaan samalla tavalla.

Samoilla linjoilla sinun ja Elviksen kanssa, Tui. : )

Kattava lista, täytyy perehtyä siihen tarkemmin paremmalla ajalla.

Elvis, toivon sukupuolikiintiöiden johtavan patevyyden ja mmattitaidon korostamiseen. Toivon, että ne eivät ole sellaisia, joita työnnetään sinnekin, minne ne eivät istu. Mutta ehkä niitä tarvitaan niin kauan (=aina?) kuin on ihmisiä joiden mielestä "juuri tällä alalla" nainen/mies ei voi olla pätevä.

Viides rooli, totta. En usko että miesten mielipiteitä kritisoidaan niin helposti iän perusteella kuin naisten. tytöttelystä olen aiemmin kirjoittanut, lisään listaan tytöttelyn. Kiitos muistutuksesta. Ja lisää tasa-arvokirjoituksia kehiin!

Louhi, hauskaa, että ajatukset saavat samanmielistä nyökyttelyä osakseen. Sinulle sama kuin Viidennelle roolille, lisää kirjoituksia aiheesta!

Susu, jään odottamaan.

Viides rooli, lisäsin myös iän. Mielessäni ikä sisältyi arvokkuus ja tärkeys -ajatukseen, mutta tarkempi täsmennys oli tarpeen. Kiitos!

No eipä tuohon juuri vastaansanomista ole.
Tuosta tytöttelystä ja pojittelusta sen verran, että asiallisessa työyhteisössä kumpaakaan ei esiinny. Ei tytöttelyä eikä pojittelua.
Jos esiintyy, niin silloin se ei ole asiallinen työyhteisö, ja sellaisia tilanteita varten on oikein säädetty lakikin.
Mikäs se äijäteesi nyt olikaan: Tasa-arvoon kannattaa pyrkiä ja siitä kannattaa keskustella, mutta käytännössä se harvemmin toteutuu. Sivulause tarkoittaa sitä, että ihmisiähän tässä ollaan, itse kukin näköisensä ja tapaisensa, ja toinen on määräilevämpi ja komentelevaisempi kuin toinen.

Äijäteesi on asiallista realismia puhtaimmillaan. Niinhän se usein menee, mutta nykyisten pikkulasten vuoksi sitä toivoo, että tasa-arvo tulisi paremmin näkyviin ja käytäntöön.

Hyvä lista, todellakin.
Tytöttely on käsittämätöntä, samoin pojuttelu.
Kotitöissä se tekee, joka ehtii, tämä pätee myös lapsiin, jotka mielestäni saavat tasa-arvoisesti osallistua kotihommiin -koti ei ole hotelli täysihoidolla yhdellekään perheenjäsenelle(lasten kotihommat tietysti suhteutettuna ikään ja kykyyn).

Itse ole törmännyt epätasa-arvoon oikeastaan vain, kun yritän puhua jalkapallosta tiettyjen miesten kanssa. En kai ole sitten vakuuttava, mutta kestän kyllä. Ihmettelen tosin.

Urheiluhullut miehet pitää vain vakuuttaa tiedoillaan, kyllä ne pikkuhiljaa ymmärtää. Voittoisin jalkapallojuttuni oli, kun voitin yhden pikkuvekaran kanssa miehen työpaikan futisveikkauksen. Oma veikkaukseni oli täysin hatusta tempaistu vähäisellä päättelyllä tehty arvaus. Sen jälkeen ei olekaan onnistanut veikkauksissa.

Miksiköhän monet miehet luulevat, ettei naisen ole mahdollista ymmärtää urheilua?

"Itse ole törmännyt epätasa-arvoon oikeastaan vain, kun yritän puhua jalkapallosta tiettyjen miesten kanssa. En kai ole sitten vakuuttava, mutta kestän kyllä. Ihmettelen tosin."
Epätasa-arvoa olisi, jos miesporukassa nainen otettaisiin vakavasti ilman sääntömääräistä sarvienkolistelulla hankittua sijoitusta nokkimajärjestyksessä ( samaa edellytetään miehiltä - oikotietä ei voi olla).

Mitä on sääntömääräinen sarvienkolistelu? Miten se ilmenee? Kaunko se kestää? Mistä tietää läpäisseensä kokeen? Miesten maailma on tältä osin aika vieras.

No, olipas... paljon tavaraa tekstissä ja vielä enemmän kommenteissa!
Kyllä minä sanon työn puolesta tuttuja täti-ihmisiä typyköiksi - ne nääs tykkää siitä.
Ja sarvien kolistelu on ihan simppeli juttu: kannuksensa täytyy ansaita, samoin paikkansa ja muiden kunnioitus. Soon turha vain sanoa, että minä oon hyvä, kumartakaa minua.
Mitä naisvaltaisten alojen palkkoihin tulee, jokainen tietää alalle hakeutuessaan tilipussin paksuuden. Sen sitten ottaa tai jättää - tai nostaa äläkän saaden lisää liksaa.
Siis jotenkin minusta nyt vähän tuntuu, että ymmärrän kysymyksen, mutta en ongelmaa?

Tienpäällä, "ne nääs tykkää siitä" on se pointti. Jos tädit tykkää, että kutsut niitä typyköiksi, niin mikäs siinä, silloin se on teidän keskinäinen juttu. Tytöttely ei sovi tilaisuuksiin, joista Viides rooli kirjoitti.

Seuraat varmaan lehtiä. Montako senttiä tai euroa luulet sairaanhoitajien lakkoilullaan saaneen verrattuna esimerkiksi paperityöläisiin? Naisvaltaiset alat voivat meuhkata vaikka kuinka, mutta ei niiden edustajia kuunnella. Ei kuunnella, koska pohjimmiltaan näitä pehmeitä hoito- ym. aloja ei arvosteta, koska niiden "tuottoa" ei pystytä arvioimaan rahassa täsmällisesti ja lisäksi, niin, nehän on naisaloja. Ja hoitohommat on jonkun kuitenkin tehtävä, ei sitä kenenkään kantti anna periksi jättää sairaita ja vanhuksia hoidotta lakkoilun takia. Miesvaltaista ATK:ta, paperiliittolaisia ja metallimiehiä kuunnellaan, koska niiden tuottamia asioita voidaan mitata puhtaasti rahassa. En osaa selittää ongelman sisältöä paremmin, ehkä joku toinen osaisi.

Et tainnut kokea valaistumista kirjoitukseni tiimoilta, vaikka omassa kommenttilootassasi sitä taisit toivoa :)

Lisätäkseni näkemysten moninaisuutta tähän keskusteluun ilmottaudun tytöttelyn ja pojattelun kannattajaksi.
Se tuo jotenkin kivasti mieleen sen ajan, kun oltiin vielä nuoria radikaaleja, ei ollut omia lapsia ja oltiin ajamassa aamut illat sellaisia asioita kuin luonnonsuojelu ja tasa-arvo.
Silloin me oltiin kaikki toisillemme tyttöjä ja poikia. "Lähetäänkö pojat pilkkomaan saunapuut?" "Otatteko tytöt sillä aikaa olutta?"
Myöhemmin "poikien" velvollisuuksiin sitten tuli vauvan vaippojen vaihtaminen, joka ei ole tyttöjen hommia, kuten ei roskisten vieminen tai imuroiminen. Tai vielä myöhemmin astianpesukoneen tyhjentäminen.
Minulle tytöttely ja pojattelu on diminutiivien käyttöä, hellyttelyä.
Mutta täytynee näköjään olla varovainen, ja suoda tämä kunnia enää niille neidoille, jotka tunnen ja jotka tietävät mitä tarkoitan.

Soon kyllä AKT eikä ATK, mutta lupaan nöyrimmin pohtia näitäkin asioita taas huomenna rattiin nojaillessani.
Vaan kun ne sairaanhoitajat ihan oikeasti jo opiskelemaan lähtiessään liksansa tietävät, ja kokemuksesta ihan väittäisin, että vanhemmasta päästä ovat melkoisia Kyllä minä -ylisuorituksiin pyrkijöitä osa. Nuoremmissa on paljon enemmän ytyä ja itsekunnioitusta, joten ehkä sekin asia ajan kanssa alkaa korjaantua. Saisivat nyt ihan ensin lisää väkeä vaadittua, olisi jo suunta parempaan potilaan katsantokannasta ainakin.

VLM, tytöttely ja pojuttelu sopii silloin, kun ollaan kavereita ja siltä pohjalta arvostetaan toista. Se ei sovi silloin, kun esimerkiksi vanhempi miespuolinen työkaveri tai vastaava puhuttelee naisalaisiaan iästä riippumatta. Olen aiemminkin kirjoittanut tytöttelystä. Ja totta, kannattaa miettiä ketä tytöttelee ja missä tilanteessa. Tytöttelyn vähättelyluonne on tilannekohtaista ja henkilöihin liittyvää.

Tienpäällä, mulla menee sormet solmuun, silmät nähtävästi myös isoissa miesmäisissä alkukirjaimissa. Ylisuoriutujia löytyy joka paikasta, mutta ei niidenkään kukkaroa kehut lihota. Kun naisalat saavat enemmän miestyöntekijöitä, saattaa niiden edusajien äänikin kuulua paremmin. Ehkä.

No sen verran vielä sanon, että paperimiesten ja hoitoalan ihmisten palkkojen vertailu on jossain määrin ongelmallista. Kas, kun toiset huseeraa raa'an liiketoiminnan palveluksessa, sellaisen joka tuottaa myytävää ja josta saadaan tuloja ja veroja.
Ja se hoitoala taas on veroilla ylläpidetty (niinkuin minunkin alani ja palkassahan se näkyy) Mistä löytyy se rohkea, joka ehdottaa verojen korottamista, jotta saadaan hoitajille kunnollinen palkka?
Mielestäni kysymys ei ole ihan yksiselitteisesti siitä, kumpi työ on arvokkaampaa ja raskaampaa. Ne on ne olosuhteet, jotka tähän vaikuttaa.
Minä kunnioitan hoitotyöntekijöitä kovasti, tunnen monia hoitoalan ihmisiä. Ihan omassa lähipiirissäkin niitä on. Eipä käy kateeksi esimerkiksi jonkun houraavia dementikkoja täynnä olevan vuodeosaston työntekijöitä.
Tämä maailmanpito on semmoista, että ei se ihan tasan taida mennä.

Ei taida mennä. Eivät nämä yksinkertaisia asioita minunkaan mielestäni ole, vaikka niistä kärjekkäästi kirjoittaessa sellainen käsitys syntyisi. Molempia tarvitaan, niin paperityöläistä kuin sairaanhoitajaa. Se mitä kirjoituksessani ja kommenteissani hain, oli tasa-arvoon liittyvä arvostus. Kaikista juhlapuheista huolimattta hoitoaloja ei kovasti niiden luonteen vuoksi arvosteta, vaikka päättäjätkin vanhenevat, sairastuvat ja tarvitsevat silloin hoitajia ympärilleen.

Olen siitä omituinen, että maksan kyllä mielelläni hieman enemmän veroja, jos tiedän, että veroeuroni menevät esimerkiksi terveydenhoidon ja koulutuksen hyväksi. Toimiva hyvinvointiyhteiskunta on hyvä tasa-arvon tae. Kun hyvinvointivalitio rapistuu, kovenevat arvot ja tasa-arvokin saa huutia.

Oiva ja selkeä kirjoitus, Tui! Paljastan samalla itseni lukijaksesi. :)

Ehkä kornein omakohtainen esimerkki tytöttelystä löytyy eräästä naisvaltaisesta kesätyöpaikastani, jossa 25-vuotias miespuolinen esimiehemme tytötteli kaikkia iästä riippumatta - siis myös yli viisikymppisiä naisia. Mitähän esimies olisi tuumannut, jos häntä oltaisiin kutsuttu "pojuksi"? Työpaikan ilmapiiri oli kyllä kaikin tavoin epäasiallinen: esimies yritti iskeä kesätyöntekijöitä, puhui heille ruokatauolla masturboinnista ja antoi ainoalle miespuoliselle alaiselleen keveimmät työt.

Tästä pääsemmekin erääseen tärkeään kysymykseen: miksi naiset (tämä on tietenkin yleistys) eivät laita kapuloita rattaisiin ja puolusta itseään? Miksi naiset eivät kehtaa vaatia itselleen hyvää palkkaa työhaastattelussa? Yhteiskunnan rakenteissa on vikaa, mutta niin on myös naisvaltaisten alojen edunvalvonnassa. Palatakseni vielä muinaiseen kesätyöpaikkaani, on hämmästyttävää, että vakityöntekijät suostuivat aivan kaikkeen: heiltä vietiin taukoja, työtahtia kiristettiin entisestään ja heiltä vaadittiin käsittämättömiä suorituksia. Keskenään naiset valittivat kyllä koko rahan edestä, mutta palavereissa kaikki olivat hiljaa jopa silloin, kun muutamat uskaltautuivat kritisoimaan työpaikan oloja. Miksi, oi miksi?

Tasa-arvoon on vielä rutkasti matkaa.

nimim. "Tuleva akateeminen pätkätyöläinen"

Hei, Siren, hauska tutustua! Esimerkkisi on juuri sellainen, mitä ajoin takaa. Onneksi kaikki miehet eivät ole tuollaisia. Oma esimieheni on mies ja parhaimpia tietämiäni, mutta se ei johdu hänen sukupuolestaan vaan persoonastaan ja tavstaan suhtautua esimiesasemaan.

Miksi naiset eivät vaadi oikeuksiaan? Yksi syy siihen lienee se, että meitä ei perinteisesti ole kannustettu siihen. Naisen on ollut hyvä "vaieta seurakunnassa". Toivon olevan totta sen, mitä Tienpäällä kommentissaan sanoi, että nuoremmissa naissukupolvissa olisi ytyä ja itsekunnioitusta enemmän ja siten voimaa vaatia oikeuksiaan. Ehkä myös nuorempi miessukupolvi on tasa-arvoisempaa luonnostaan kasvatusasenteiden vuoksi, silloin tasa-arvon rakentaminen olisi helpompaa.

Ongelmana on kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnan heikkeneminen. Kun arvot kovenevat ei tasa-arvokaan ole kova sana, silloin halutaan palata menneeseen. Onhan näitä juttuja saanut lukea, missä milloin kukakin korkea johtaja esittää vakavissaan, että ratkaisu työttömyyteen olisi se, että naiset jäisivät kotiin. Että ensin naiset hankkisisvat kovan koulutuksen, jäisivät sitten kotiin (vai onko tarkoitus, että tulevat tyttölapset eivät talouskoulua kummempaa koulutusta saisikaan?) ja eläisivät miehen palkalla? Ja minkä kokoisella palkalla? Kuka nykyisin ansasitsee niin paljon, että kykenee ilman avustuksia elättämään puolison ja lapset? Siirtyisivätkö työttämät miehet naisvaltaisille aloille, vaikka heidän henkilökohtaiset taipumuksensa eivät sinne viittaisi vähääkään?

Olisi muuten kiinnostavaa lukea tilastoista, onko (akateemisia) pätkätyöläisiä enemmän naisissa kuin miehissä. Voi kyllä mennä aika tasankin, mutta naisiin liitetty raskauden uhka voi ratkaista työnhaussa paikan miehelle.

Kaksi lisäystä tähän rikkaaseen keskusteluun vielä :

Itsestäni on joskus älytöntä, että ns tasa-arvon nimissä terve kohteliaisuus ja toisen huomioonotto laiminlyödään. Esimerkkeinä oven pitely (pidän itse ovea auki jos perässäni tulee mies), auttaminen rattaitten kantamisessa rappusissa, istumapaikan tarjoaminen odottavalle äidille, jne. Tekosyynä "kun kerran halusitte tasa-arvon, niin kärsikää sitten". Täysin tuomittavaa.

Ranskan akatemia eli Académie Française joka päättää ranskan kielen kiemuroista, anglisismien käännöksistä (vrt kielitoimisto ?), on hiljan muuttanut erästä perisovinnaista kielioppisääntöä :

Aiemmin joukosta puhuttaessa, jos yksikin mies oli mukana, tuli käyttää maskuliinimuotoa (ils). Vaikka olisi ollut yksi mies ja tuhat naista. Esim : Ils sont présents.

Uuden säännön mukaan nyt saa käyttää joukosta feminiinimuotoa (elles) jos enemmistö on naisia.

Olin tippua tuolilta kun kuulin tästä ; ko instanssi on sen verran perinteinen etten olisi moista osannut edes vaatia !

Vive la France ; liberté EGALITE fraternité !

"kun kerran halusitte tasa-arvon, niin kärsikää sitten" Jep, täysin tuomittavaa. Kohteliaisuus sopii tasa-arvoonkin. Kyllä minäkin pidän miehille ovea auki ja hyväksyn ilomielin oven avauksen itselleni. Mutta olen huomannut, että miehet eivät tarjoudu kantamaan tuntemattomien naisten painavia kauppakasseja naisen autolle.

Viitsisitkö joskus kirjoittaa tasa-arvosta Ranskan näkökulmasta?

Kopsasinkin jo linkin juttuusi ja oman kommenttini tonne kilometrejâ pitkäân aihelistaan...

=)

Näin on: hyviä ja huonoja esimiehiä löytyy niin naisista kuin miehistäkin.

Sukupolvikysymys on tärkeä pointti. Esimerkiksi oman sukupolveni miehet lienevät saaneet verrattain tasa-arvoisen kasvatuksen. Toisaalta kasva(tta)minen erilaisiin sukupuolirooleihin on kodin lisäksi myös koulun arkipäivää ja onkin merkillistä, kuinka vähän sukupuoleen ja tyttöjen ja poikien erilaiseen kohteluun kiinnitetään huomiota opettajien koulutuksessa. Aktiivinen ja raisu käytös on yhä sallitumpaa pojille kuin tytöille. Koulussa menestyvä tyttö on "ahkera", kun taas vastaavanlainen poika on "lahjakas". Nämä ovat aikamoisia kärjistyksiä, mutta yhä jossakin määrin totta.

Nuo mainitsemasi puheenvuorot ovat aika käsittämättömiä ja epäilemättä kansantaloudellisestikin kestämättömiä (kovista arvoista puheen ollen). En toki vastusta naisen henkilökohtaista ratkaisua jäädä kotiin, mutta kotiäiti-instituutio ei voi tuoda mitään hyvää tasa-arvon saralla. Mitä tapahtuu kotiäidille, kun mies jättää? Teräviä kysymyksiä sinulla, Tui.

En osaa sanoa pätkätöiden mahdollisesta sukupuolittuneisuudesta juuri mitään, mutta paisuva vatsa on valitettavasti riski, kuten itsekin mainitsit.

Käsittämätöntähän se on kuinka vähän tytöille sallitaan poikiin verrattuna kouluissa. Opettajat eivät varmaan sankoin joukoin asiaa myönnä, mutta yllättävän sukupuolittuneita rooleja siellä on jaossa.

Nuoruudestani muistuu mieleen kaveripiirin vääräleukojen letkautus "Tosimies puhuu ja pussaa yhtä aikaa."

:-) Tytöttely on joskus mukavaa. Riippuu tietenkin siitä, kuka minua tytöksi kutsuu, ja tilanteesta.

Tytöttely on minusta mikavaa vain silloin, kun se tekee oma mies tai omat tyttökaverit.

Ehkä pussaus on Tosimiehen (lemmen)puhetta.

Kyllä miehiä pojitellaan. Ja naiset pojittelee. Niin kauan kuin niputat miehet yhteen sanomalla että "miehet eivät koskaan" sitä ja "miehet aina" tätä, ei puheitasi tasa-arvosta voi ottaa vakavasti, koska miesvihaajan näkemykset eivät ole minkään arvoisia, kuten eivät ole sovinistien ja naisvihaajienkaan.

En ole miesvihaaja, en ymmärrä minkä kohdan sellaiseksi tulkitset. Jo toinen kohta kuuluu:
"Nainen on yhtä arvokas ja tärkeä kuin mies. Mies on yhtä arvokas ja tärkeä kuin nainen." Entä kohta "Virkaan valitaan pätevin henkilö. Sukupuoli ei ole valintaperuste." Mikä esimerkiksi näissä on miesvihaa?