Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Tiedätkö

16.03.2008 - 17:43

Tiedätkö
olen kirjoittanut sinusta runon.
Ehken sentään kokonaista, puolikkaan vain.
Minä joka olen kertonut kirjoittaneeni vain yhden runon ruutupaperille.
Sen jonka kirjoitin eräästä toisesta, vaikkei häntä siinä edes mainittu.
Ei minulla ollut sinusta paljon runoiltavaa
vaikka joskus olikin paljon ihmeteltävää.
Kumma että sellaisesta voi yrittää runoa.
Edes puolikasta.

Tiedätkö
että minusta tuli sellainen
mitä ajatuksena kavahdit kesäisenä iltapäivänä keittiönpöydän ääressä.
Olit juuri puhunut nauruisia sanoja puhelimeen jollekin toiselle.
Minua kuunnellessasi naurusi vaimeni vakavuudeksi.
Mutta tiedätkö
en minä enää istu kotirouvana hiekkalaatikon laidalla,
töissäkin ole, teen uraa, tosin pientä
eikä minulla ole rikasta miestä.
Mutta muuten, se mitä kavahdit.
Tavallinen.

Minä kuulen sinusta joskus.
Olen kuullut sinun sanoneen samoja sanoja jollekin toiselle.
Minä kuulen sinusta joskus
mutta tiedätkö
en usko että tuntisit minua jos tulisimme toisiamme vastaan.
Ehken minäkään tuntisi sinua.

Minä toivon että olet onnellinen.
Että olet saanut sen mitä halusit.

Tiedätkö jo
että voi elää pienesti ja suuresti samaan aikaan?
Istua ja kumota hiekkakakkuja näkyjä nähden.
Katsoa samaan aikaan sisään ja ulos.
Pitää kämmenellään voikukan hahtuvaa

ja tietää
sen hentoudessa piilevän auringonvalon ja sitkeyden.

**************************************************************************

Musiikkina Scandinavian Music Groupin Vieläkö soitan banjoa?

Kategoria: Katkelmia 21 kommenttia Kommentoi

utuinen kirjoitti 17.03.2008 - 03:37

Eräs tarina. Luen pettymyksen. Sitten irtautumisen ja kasvun. Itseluottamuksen, mutta yhä lempeän kiintymyksen. He kasvoivat erilleen. Hän kaihtoi "tavallista", joka hänestä itsestään tuli.

Tuima kirjoitti 17.03.2008 - 07:45

Jonkinlainen tarina kirjemuodossa, sitä hain.

Marikki kirjoitti 17.03.2008 - 15:49

Kiitos tästä tekstistä. Kannatti piipahtaa :-)

Tuima kirjoitti 17.03.2008 - 21:22

Mukavaa kun piipahdit :)

Anonyymi kirjoitti 18.03.2008 - 10:01

"Mutta tiedätkö jo
että voi elää pienesti ja suuresti samaan aikaan?
Istua ja kumota hiekkakakkuja näkyjä nähden.
Katsoa samaan aikaan sisään ja ulos."

Kannatti todella käydä, taas. Ihmeellinen kokemus. Yleensä olen kivikasvo, mutta tätä lukiessa tuli pieni itku. Ja suuri ymmärrys siitä, että jollain minunkin elämässäni on ollut liian pieni ymmärrys suurista asioista.

Tuima kirjoitti 18.03.2008 - 10:56

Anonyymi, kiitos kommentistasi. Se liikutti minua.

Piatta kirjoitti 18.03.2008 - 11:48

Kopsaan tän wordiin, tulostan ja pistän seinälleni.
Jos sopii.

Tuima kirjoitti 18.03.2008 - 18:54

Kyllähän se sopii :)

Muskeli-Netta kirjoitti 18.03.2008 - 22:39

Minähän se Anonyymi taas olin, linkki tuli, mutta nimi jäi pois. Niin ku jäis varmaan pääkin, jos olis irtonainen :-(

Tuima kirjoitti 18.03.2008 - 22:50

Oletko sinä kivikasvo? Niin tai näin, kommenttisi liikutti minua.

SusuPetal kirjoitti 19.03.2008 - 22:56

Tämä on kyllä...en tiedä. Olen käynyt lukemassa tätä useaan otteeseen monena päivänä.

Tämä on elämäänsä tyytyväisen ja onnellisen ihmisen tarina. Siis kertoja on sitä. Toivon mukaan myös se toinen, joka kavahtaa tavallisuutta.

Tämä on niin hyvä runo.

Tuima kirjoitti 20.03.2008 - 07:59

Kiitos Susu. En tiedä onko hyvä vai ei, loppusananojen muotoa vielä mietin. Mutta jos sen voi lukea moneen kertaan, niin se on mukava uutinen.

sivuaskel kirjoitti 20.03.2008 - 10:21

Mykistyin. Luen tätä moneen kertaan ja joka kerta ällistyn miten rivi riviltä löytyy uusia merkityksiä. Selittämättä paras.

Kopioin tämän omiin tiedostoihini niin että voin palata tekstiin milloin vain. Iso kiitos!

Tuima kirjoitti 20.03.2008 - 10:26

Sivuaskel, ole hyvä vain - ja iso kiitos palautteesta.

Mariar kirjoitti 20.03.2008 - 20:46

Vautsi-vau ja terveiset taalta kaukaa. Hieno teksti.

Tuima kirjoitti 21.03.2008 - 00:10

:) Terveisiä sinne kauas!

elvis kirjoitti 15.04.2008 - 11:51

Olen muttia miettinyt.
Mitä se oikeasti tarkoittaa
ja ovatko kaikki tarpeen ja kohdallaan?

Sanomattakin taitaa olla selvää,
että runosi kosketti, kun vieläkin sitä mietin.

Tuima kirjoitti 15.04.2008 - 13:25

Eihän se selvää ole, mistäs sen tietää mikä ketäkin koskettaa, jos ei sitä kerrota. Kiitos kun kerroit.

Tuima kirjoitti 15.04.2008 - 14:02

Niin ja nyt kun luen tekstiä, niin siellä on ainakin pari liiallista mutta-sanaa. Pitäisi varmaan kyllä poistaa.

elvis kirjoitti 16.04.2008 - 20:01

Jotenkin päättäväisemmän oloinen.

\\\"Tiedätkö
en minä enää istu kotirouvana hiekkalaatikon laidalla,
töissäkin ...\\\"
Tuohon olisin jättänyt muttan, kun siinä selkeästi on kaksi osaa ( ensiksikin mutta toisekseen).

Tuima kirjoitti 16.04.2008 - 20:11

joo, mietin sitä, mutta kun aloin poistaa niin poistin kolmesta kaksi. Pitää vielä miettiä ja makustella. Ehkä ne mutat palaa mikä minnekin. Kiitos lähiluvusta :)