Käsin kirjoittaminen on kamalaa, mutta ei silti tule kirjoitettua sen kamalampia juttuja käsin. Lyhyempiä vain.
Ja sehän on usein hyvä.

Minä kirjoitan eri tavalla käsin ja koneella. Pelkästään korjailumahdollisuuksien hankaluus käsin kirjoittamisessa muuttaa tekstiä. Lisäksi käsin kirjoittaessa keho on jotenkin fyysisemmin läsnä ja paperin tuntuukin todellisemmalta. Miellän toki, että kysymys on vain siitä, että olen aikanaan kasvanut kirjoittamaan paperille käsin.

Susu, ei kamalampia, mutta ovatko erilaisia?

Kari, minulla sama epäilys omasta kirjoittamisestani. Käsin kirjoittaessa ei tule tekstiä hiottua - paitsi ennen konkreettista kirjoittamista - ja ajatuksissanihan kirjoitan joka tapauksessa paremmin kuin koskaan käsin tai koneella. Jos kirjoittaa vihkoon, niin sivun koko ja konkreettiset reunat, joiden yli teksti voi pudota, vaikuttavat ehkä myös.

Ehkä näin on kaikilla, jotka ovat aloittaneet kirjoittamisen käsin, ilman tietokoneen naputtelua.

Minä kirjoitan aika usein käsin. Usein vain kokeillakseni, osaisinko tänään kirjoittaa. Joskus siksi, etten viitsi avata konetta. Viimeistelyä ei kannata edes kynällä yrittää, kunhan siinä on se ajatus, idea, mitä lähti kirjoittamaan. Kone on siitä kurja, että silloin tulee tallennetuksi kaikenlaisia typeryyksiä mitkä rutistaisi, jos ne olisivat paperilla.
Sanelin voisi joskus olla paras tallentaja. Tai - voi olla niinkin, että se mitä ei muista, ei ole muistamisen arvoista.

Joskus pyöräillessä kaipaan sanelinta, silloin kun ajatukset rullaavat ja lauseet muokkautuvat kuin itsestään. Mutta voihan olla, että ne lauseet eivät ääneen lausuttuina toimisi.

Käsin kannattaa kuulema neurologien mukaan tehdä asioita, myös kirjoittaa. Ei ole kyse kauniista käsialasta vaan siitä, että pelkkä näppäimistön näpyttely ei ole sama asia kuin se kun kynällä kirjoittaa paperille. Ajatukset kulkevat toisin.

Voi olla, että hahmotustapakin vaikuttaa, mutta vilpittömästi suosittelen kynäilemään aika-ajoin. Vapaasti. Ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan tietokoneella juttua tai artikkelia tai, no - mitä tahansa.

Koska joudun työssäni tekemään kirjallisia töitä, toisinaan nopeallakin tempolla, hahmottelen usein paperille ensin, saatan piirtääkin siihen. Kirjoitan muutakin käsin, yhä. Se on hyvin meditatiivista toimintaa.

Käsin kirjoittaessa asioita lähestyy ehkä hieman eri tavoin, ehkä se on intiimiyttä, henkilökohtiasempaa tai suorempaa, ajatuksettomampaa, en tiedä. Sitä olen pohtinut.

Kirjoitan kirjeitäkin vielä käsin jonkun verran. Käsin kirjoitetun kirjeen saaminen on kertakaikkisen ihanaa. Aivan toista kuin printattu koneteksti. Postikortitkin ovat säilyttäneet olemassaolonsa email-korteista huolimatta.

Neurologit sanovat asian näin: käsin kirjoittaminen aktivoi nimenomaan alitajuista puolta, irrationaalia aivopuoliskoa. Koneiden kanssa työskennnellessään ihminen alkaa räpläillä erilaisten muotoilujen ja ulkonäköasioiden kanssa. Kirjoituksen sisältö ja kieli jää toiseksi. Käsin kirjoittaessa ei ole niin paljon häiriötekijöitä ympärillä.

Käsin kirjoitetut kirjeet ja kortit ovat mukavia :) Uskon kyllä, että käsin kirjoittaminen aktivoi alitajuntaa, muistiinpanoissa ja ajatuksenkatkelmissa se on oiva keino, Tekstin hiominen on tietoista ja ainakin minusta se on paljon helpompaa koneen kanssa. Usein tekstit paranevat muokatessa, mutta jostainhan ne ajatukset ja kirjoituskipinätkin on kaivettava.

Kirjoittaminen vaatii näppäimistön, vasta kun sormet ovat näppäimillä alkaa ajatus juosta. Mutta käsin kirjoittaminen on kyllä luxusta, erityisesti vastaanottajan näkökulmasta. Kirjeet eivät ole kirjeitä ellei niitä ole kirjoitettu käsin. Ne ovat viestejä, sanomia, tiedottamista.

Mökkirannasta kesälomallani kirjoittelen vanhaan malliin kirjeitä, nuolaisen postimerkin (ellei ole itseliimautuva) ja kiikutan postilaatikkoon. Ruispelto heilimöi, hiekkatie kirskuu pyörän rattaan alla kun posti kulkee ja 'Kusti' polkee. Käsin kirjoitetun kirjeen prosessi kuin Suomi-filmistä kuudenkymmenen vuoden takaa :)

En osaa sanoa, kirjoitanko käsin erilaisia juttuja, sillä en kirjoita juuri mitään käsin. Olen kirjoittanut niin kauan koneella, että ajatus kuolee, jos yritän kirjoittaa käsin. Ei onnistu. Näppäimistön siveleminen pistää sanat liikkeelle.
Kauppalistan kirjoitan käsin. Vielä.
Omaan aivotoimintaani en ole huomannut käsillä kirjoittamisen vähenemisen vaikuttaneen. Tai mistä sen tietää. Ehkä voisin olla paljon fiksumpi.

Anonyymi olin minä.

Olen huomannut, että käsin kirjoitetut muistiinpanot muuttuvat koneelle näpyteltäessä aika paljon ja siksi pohdin eroja. Kirjoitan parempaa tekstiä koneella, mutta samalla se on myös etäännytetympää, jotain jää pois, mutta hioutuneempi muoto on kyllä parempi juttu.

Vielä pyörällä töissä kulkiessani minulla oli aina kynä ja paperia lähellä, että pystyin hyvän ajatuksen saatuani sen pistämään heti ylös. Siis pysähdyin ja kirjoitin. Yöpöydällä on yhä paperia ja kynä samasta syystä. Yöllä en viitsi konetta avata, mutta muuten kirjoitan koneella. Kirjeitäkään en voi enää kirjoittaa käsin, kun niistä ei saa kukaan selvää. Ajatus tahtoo juosta nopeammin, kuin käsi ehtii kieputtaa kynää ja käsiala on surkeaa.
Parasta tulosta saan aikaan, kun näppikset ja sormet pelaa. Samalla saa muokata tekstiä ja sivu näyttää siistiltä ja selkeältä aina.

Anonyymi, kynän ja paperin pitäminen yöpäydällä on hyvä vinkki. Monesti illalla ennen nukahtamissa päässä pyörii jokin ajatus ja sitä ajttelee, että kyllähän minä tämän aamulla muistan. Aamulla muistaa hyvän ajatuksen, muttei sen sisältöä...

Sitä en tiedä mitä tekstillesi tapahtuu tietokoneen näppiksellä, koska korjaaminen on liian helppoa. Mutta sen tiedän ja musitan mitä taphtui, kun itsemme ja toistemme huviksi kirjoitimme kirjeitä tavallisella kirjoituskoneella. Kun virheistä ei välittänyt oli seurauksena paljon hauskuutta. Muistatko? Minulle on varmaan jossain tallessa niitä tekstejä, samassa lootassa, kuin ne iltavuorossa kopiokoneella otetut muotokuvatkin.

Aah, ne kirjeet... Kyllä vain, asiat näyttäytyivät aivan erilaisina nopean ja korjaamattoman kirjoittamisen jäljiltä (samaa viljelen myös kommenteissa mutta en yhtä hauskasti). Lähetä mulle joskus valokopio, ehkä minullakin on jokunen tallella :)

Noita kuvia en tunnusta, ne on sun omia juttuja :)