Ja päivä, jolloin kohtasitte, kulki läpi syyskuun, halki repaleisen lokakuun...Romanttisesti.

Kukaan ei ymmärtänyt, kun hehkutin jouluna ikionnellisena, miten ihanan lahjan mieheni oli minulle ostanut: Hietaniemen hautausmaitten historian!

Minä en ole ymmärtänyt koskaa amerikkalaisten romantiikan vouhotusta: kukkia, kynttilöitä, suklaata ym. Minulle romantiikkaa on innokas juttelu, käden hipaisu ja vienot katseet. Ah! Ne eivät perustu rahaan eikä tavaraan!

Tuu, vaikkei Miljoonasade tainnut taustalla soidakaan ja enemminkin mukavan arkisesti.

Natalia, romantiikkaa on juuri se, että miehesi on tiennyt minkä kirjan haluaisit.

Silja, en minäkään tajua. Jos minulle kannettaisiin kukkakimppuja, konvehtirasioita ja tarjottaisiin sampanjaa kynttilänvalossa hienossa ravintolassa kättä silitellen, niin minua varmaan alkaisi naurattaa jossain vaiheessa enkä ollenkaan tietäisi miten toimia. Saamani ruusunvarsi on romanttisin kukkalahjani, koska mies sentään näkin suunnattoman vaivan tuodakseen kukan pyörällä pitkän matkan päästä.

Luulen, että amerikkalainen romantiikan vouhotus on stylistien kulissia tositelevisio-ohjelmissa ja muissa. Tavalliset amerikkalaiset tuskin käyttäytyvät näin. Olen sen verran sillä mantereella oleskellut, että uskallan sen sanoa. Mutta on tehtävä se huomio, että suomalaiset tositelevisio-ohjelmat ovat aika askeettisia verrattuna amerikkalaisiin. Kuten nyt tämä sunnuntaisarja, jossa Noora etsii aviomiestä - häitä suunnitellaan kesäksi.

Parasta romantiikkaa on kestää arki yhdessä ja aina välillä nauttiakin siitä -arjesta.

Maria, minä en seuraa tosi.TV-ohjelmia, joten niistä en osaa sanoa mitään. Luulen myös, että ihan huimiin romantiikan lavastuksiin Amerikassakaan monet yltyvät.

Susu, arki on romantiikkaa ja romantiikassa vetoaa ihmisen kokoinen arkisuus.

Tui, kyllä minusta kohtaamisenne oli rohkeaa arjen romantiikkaa. Vaatii uskallusta lähestyä toista, josta tietää tietää hieman. Riski ikään kuin menettää kasvonsa on suurempi. Ja se Miljoonasade soi kohtaamisenne aikoihin MIUN synnytysalissa, kun Esikoistani saatoin maailmaan. Sitä päivää en ikinä unohda, siinä samalla syntyi teidän Yhteinen Taipaleenne. :o)

Arjan Suurinta Romantiikkaa on jääminen, pysyminen, sitkeys, rohkeus.

Jos kolmas kerta sanoo toden (ja tähän uskokoon ken haluaa), niin mikä oli kolmas treffileffanne?

Romanttista! *huokaa ihastuneena*

*miettii kuumeisesti, löytyisiköhän romantiikkaa vielä täältäpäin*

En muista mikä oli kolmas leffateatterissa katsottu elokuva, romanttinen komedia se ei kuitenkaan ollut. Blade Runneriin minut osattiin romanttisesti houkutella sanoilla "Pääosassa on Harrison Ford, sähän tykkäät siitä."

Jep, Louhi, romanttisinta noista on se ruusunvarsi. Kuten huomaat arvostan arkiromantiikkaa ja sitä löytyy kyllä vaikka pyöränhuollon tai kauppareisulle tarkoitetun autokyydin muodossa, jos sen romantiikaksi haluaa tulkita.

Kyllä kai se on se arjessa huomiointi parasta? Tai en minä tiedä, laji on allekirjoittaneelle vähän vaikeaksi osoittautunut.

Äijä, Louhelle sanoin, että "jos sen romantiikaksi haluaa tulkita". Minusta jokainen valitsee omalla tavallaan sen minkä romantiikaksi kokee. Kun aina puhutaan romantiikasta, niin olen pohdiskellut omaa suhdettani siihen. Eihän listassani kaikki kovin romanttista ole - paitsi jos huumorin silmälasien kautta haluaa sen sellaiseksi tulkita.

Romantiikka on sikäli hassu juttu myös, etten esimerkiksi tiedä mitä ystäväni pitävät romanttisena. Jostain syystä emme ole puhuneet asiasta.

Kerran käytiin silloisen avon kanssa ulkona syömässä, kun aina sitä vikisi: jäärata-ajoissa tiekarhulla, talkootyöläiset sai nääs ilmaiset mehut sekä makkarat. Muistaakseni suhtautuminen ko. romantiikkaan oli varsin suopeaa.
Sitten on tämä nykyinen, viihdekirjallisempi vakioyritelmä: kuohuviiniä ulkosaunan lauteilla, usvaista peltoaukeaa ja täysikuuta isosta ikkunasta katsellen, kynttilän valossa (koska sähköt ei toimi, mutta tartteeko sitä muistaa kertoa?).
-Ja kuitenkin romanttisuuden määrä riippuu sen toisen osapuolen vastaanottavaisuudesta, syntyvistä tunnetiloista, ei niinkään teoista tai paikasta, eikö?
Itse asiassa aika karmea ja erittäin vaativa sana, tuo romantiikka! Hyh hyh...

Tienpäällä, eikös romantiikka ole sana joka saa miehet juoksemaan karkuun? Olet ihan oikeassa, kun sanot "romanttisuuden määrä riippuu sen toisen osapuolen vastaanottavaisuudesta, syntyvistä tunnetiloista, ei niinkään teoista tai paikasta". Olen samaa mieltä. Siksi tuo romantiikkalistani ei kaikin osin ole monen mielestä ollenkaan romanttinen eikä tarvitse ollakaan. Heidän romantiikkalistansa on aivan erilainen ja yhtä tosi.

Mieheni on niin romanttinen, että laulaa kanssani autossa duettona "Aurinko suuteli meitä, Andre...", tiedäthän sen Daavitsaisen kappaleen. ;)

Minähän sanoin, että soon romantiikka aika karmea ja vaativa sana! Kokemus vaan on karusti osoittanut, että asiaa on pakko nöyrtyä ajattelemaan, jos meinaa jonkunmoisia lähempiä ihmissuhteita viritellä, saati kehitellä alkua pidemmälle.
Ja jos nyt oikein rehellisiä ollaan, en minä oikeastaan edes tiedä, mitä se koko sana tarkoittaa: siksi niin aiheesta taisin kiinnostuakin, valaistuksen toivossa...

Karoliina, yhdessä laulaminen on hienoa! Sanoo nimimerkki Laulutaidoton :)

Tienpäällä, minulta et taida valaistusta asiaan saada. Vastaus on listassani, olen aika proosallinen. En minäkään tarkkaan tiedä mitä romantiikka on, siksi olenkin yrittänyt määritellä sitä yhdestä näkökulmasta omalla tavallani. Ihmiset kuitenkin elävät arjessa ja arjen toimivuus ja siedettävyys on ihmisille tärkeää. Miksi arjesta ei voisi poimia niitä hyviä pieniä asioita ja vaikka kutsua niitä romantiikaksi? Parasta romantiikkaa lienee aito toisesta välittäminen, jossa toista kunnioitetaan omana itsenä. Tunteista puhuminen ja välittämisen osoittaminen ei koskaan olle pahasta. Tavat ovat moninaisia. Joskus autollisena ajattelin, että hieno sanaton rakkaudentunnustus olisi se, että mies huoltaisi käyttämäni auton, katsastuttaisi, tankkaisi, pesisi. Sitä ajattelin toiminnallisena huolenpitona ja rakkautena. Mutta ehkä kaikki naiset eivät ajattele samoin.

Joku toinen osaisi varmaan kertoa romantiikasta enemmän ja paremmin. Huomaan olevani kovin arkinen enkä yhtään ylevä ja eteerinen...