Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Olen kysynyt vääriä kysymyksiä

08.02.2008 - 14:14

Sinun elämäsi oli sinulle läsnä ja käsissä.
Sinun elämäsi on minulle historiaa, pölyn ja hiljaisuuden peittämää.

On niin vaikea kuvitella.

Syntymästäsi on kulunut kokonainen vuosisata ja ylikin.
Vuosisata jolloin kaikki kuohui
historia vyöryi ihmisten yli
eikä mikään enää ollut samoin.

Tiedän niin vähän, olen kysynyt vääriä kysymyksiä.

Olen katsonut vieressäsi kuvia
nähnyt puutarhakoulun ja kuullut Viipurin.
Olen selannut vakavia tuntemattomia kasvoja
ja katsellut hiljaa isäsi parrattomia kasvoja.
Mutta sinusta en tiedä.

En ole kysynyt oikeita kysymyksiä.

Nyt kun historia hiljaisuuden tavoin on laskeutunut yllesi

minulla olisi kysymyksiä

jokaisesta valokuvasta, jokaisesta väliin jäävästä vuodesta
liki vuosisataisesta aikakaudesta
joka oli yksin sinun
vaikka aika vyöryi vastustamattomasti kaikkien yli.

*********************************************
Runotorstain aiheena on historia.

Kategoriat: Katkelmia , Torstaiblogit 27 kommenttia Kommentoi

Hallatar kirjoitti 08.02.2008 - 14:34

Kaunista.

Aina jää kysymättömiä kysymyksiä ilmaan roikkumaan...

Tuima kirjoitti 08.02.2008 - 14:36

Niin jää ja vasta oman elämänkokemuksen myötä löytyvät olennaiset kysymykset.

SusuPetal kirjoitti 08.02.2008 - 15:11

Tuo on totta, oikeat kysymykset tajuaa vsta jälkikäteen, silloin kun itse haluaisi vastauksia, ei silloin, kun toinen olisi ne valmis kertomaan. Niillä ei tee mitään ennen aikojaan, ja kun niitä tarvitsisi, on liian myöhäistä.
Onneksi on kuitenkin muutakin kuin kysymyksiä ja vastauksia, on myös välittämistä, huolehtimista, yhdessäoloa, muistot.

Tuima kirjoitti 08.02.2008 - 15:24

Niin totta: "oikeat kysymykset tajuaa vsta jälkikäteen, silloin kun itse haluaisi vastauksia, ei silloin, kun toinen olisi ne valmis kertomaan"

Mutta joskus ymmärrys voisi kasvaa oikeiden kysymysten ja rehellisten vastausten myötä, ei ehkä heti, mutta myöhemmin oman ymmärryksen kasvettua.

Sirokko kirjoitti 08.02.2008 - 18:56

Kauniisti kirjoitettu totuus. Mutta saisiko sitä koskaan tietää tarpeeksi vaikka osaisi kysyäkin, vaikka saisi vastauksetkin? Jokainen jättää joka tapauksessa jälkeensä tyhjiä aukkoja, uusia kysymyksiä...

Tuima kirjoitti 08.02.2008 - 19:14

Ei varmaan saa, sukupolvien(kin) välissä on usein salaisuuksia ja kuiluja, joiden yli ei siltoja ole. On sellaisiakin kysymyksiä, jotka voivat toisesta olla irrelevantteja tai vastaukset sellaisia, ettei niiden merkitystä ymmärrä, jos ei ymmärrä ympäräristöä ja ajankohtaa - historiaa.

sivuaskel kirjoitti 08.02.2008 - 20:18

Toteava, haikea, taidokas yhdistelmä yksilön henkilökohtaisesta kokemuksesta historian virrassa. Kaunista tekstiä.

Tuima kirjoitti 08.02.2008 - 22:02

Kiitos :)

Akkapaha kirjoitti 08.02.2008 - 22:39

Sie kosketit minnuu, pakotit aattelemmaa ommii vanhempii, isovanhempii, sitä kaikkee, ja havinaa.

Tuima kirjoitti 08.02.2008 - 23:25

Kuinka kaunis kiitos, Akkapaha!

Isopeikko kirjoitti 08.02.2008 - 23:48

Kuin olisi näyttämö välähtänyt esiripun lomasta. En uskaltanut lukea toiste, olisin pian herpaantunut kokonaan :)

Ihmisillä on vastauksia, joita kukaan ei kuuntele, koska niihin ei ole oikeita kysymyksiä. Surullista.

Tämä on hieno teksti.

Tuima kirjoitti 09.02.2008 - 00:21

Kiitos, Isopeikko :) Kommenttisi herättää uusia ajatuksia: "Ihmisillä on vastauksia, joita kukaan ei kuuntele, koska niihin ei ole oikeita kysymyksiä." Se ON surullista.

Utuinen kirjoitti 09.02.2008 - 03:22

Kaunis ja haikea. Nostalginen runo. Entäpä, jos yritämme oppia tuntemaan omanaikalaisen? Kuinka hyvin voimme tuntea heitäkään, vaikka meillä on tilaisuus esittää kysymyksiä? Olemme historian vankeja tavalla tai toisella. Kiitos tästä runosta!

Tuima kirjoitti 09.02.2008 - 09:18

Historian vankeja tavalla tai toisella, niinhän se on. EHkä meidän ylipäänsä pitäisi esittää enemmän kysymyksiä.

Vesiroos kirjoitti 09.02.2008 - 10:07

Koskettava, todella hyvä runo.

Tuima kirjoitti 09.02.2008 - 12:41

Kiitos, Vesiroos :)

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 09.02.2008 - 13:02

Tämä on sitä elämänkulkua.. silloin kun vielä voisi saada vastauksia, ei ole kysymyksiä. Ei edes mielenkiintoa, vaikka toinen kertoisi. Helposti unohtaa sen, mitä edellinen sukupolvi kertoo. Tiedon halun aika tulee myöhemmin, kun oma elämä antaa sille tilaa. Kipuilen minäkin samojen asioiden kanssa nyt.

Tuima kirjoitti 09.02.2008 - 13:08

Se on ikävää ja surullista, nyt kun osaisi kysyä, ei siihen ole mahdollisuuksia. Mutta ehkä pitäisi kysyä niiltä, joilta vielä voi eikä takertua vanhaan.

aino kirjoitti 09.02.2008 - 14:01

Juuri tuolta minustakin tuntuu, kun ajattelen niitä hetkiä, jolloin vielä olisi ollut mahdollisuus kysellä oikeita kysymyksiä.

Tuima kirjoitti 09.02.2008 - 16:10

Luulen, että tämä on aika yleistä. SusuPetal tuolla sanoi hyvin, että oikeat kysymykset eivät tule mieleen silloin kun toinen olisi valmis vastaamaan. Ja isovanhempia ajatellen oikeat kysymykset syntyvät ehkä vasta keski-iässä ja silloin harvemmin isovanhempia enää on.

Tommi kirjoitti 10.02.2008 - 15:22

Tuima, osuit keskelle.

Tuima kirjoitti 10.02.2008 - 17:30

mehtäsielu kirjoitti 10.02.2008 - 18:12

Me emme ehdi kysymyksinemme oikeaan aikaan. Tuntuu että yksi ihmisikä on aina liian lyhyt, että ehtisi kysyä ne oikeat kysymykset. Nuorempana ei kiinnosta ja vanhempana ei ehdi ja vanhana ei jaksa. Mainio runo aiheesta, tykkäsin kovasti

Sanakehrääjä kirjoitti 11.02.2008 - 12:19

Kiitos Tuima runostasi! Osasitpa osua minun elämänävaiheeseeni hyvin. Minulla on herännyt kysymyksiä, joihin nyt olen valmis, ja kun on vielä mahdollisuus kysyä ja myös antaa anteeksi. Tämä vahvisti aamullisia mietteitäni.

Tuima kirjoitti 11.02.2008 - 18:51

Kiitos, Mehtäsielu :)

Sanakehrääjä, kysymyksiä esittääkseen pitää tosiaan olla valmis, valmis kuuntelemaan myös vastaukset.

Tommi kirjoitti 12.02.2008 - 09:56

Keskelle osuminen tarkoittaa yleensä onnistumista.
Niin tässäkin.

Kysymykset olisi hyvä kysyä silloin, kun haluaa vastauksia. Olen itse huomannut monesti jääneeni ilman vastauksia, kun ajattelin kysyä vasta huomenna.

Vastauksien antajia kyllä löytyy aina, mutta oikeita kysymyksia aika harvoin.

Tuima kirjoitti 12.02.2008 - 11:38

Olenkin aina ollut surkea tikanheittäjä, eipä ole tullut termistö tutuksi :)

Joskus vastauksia voi antaa vain yksi henkilö, kun on kyse juuri hänen elämästään. Tosin tämänkin tekstin äärellä voi miettiä, löytyykö aina halua vastata vaikka mahdollisuus vastaamiseen olisi ja kysyjä esittäisi oikeita kysymyksiä.