|
|
|||
|
05.02.2008 - 18:57
Olen viettänyt vapaapäiviä häpeämättömästi hömpän parissa - lukenut vanhoja dekkareita ja katsellut vanhoja euroviisuja. Jos euroviisuja alkaisi eritellä kunnolla, ei mikään lyhyt blogiteksti riittäisi. Tyydynkin Yläviidenneksen herrojen innoittamana tekemään oman euroviisulistani. Kaikkien listojen tavoin tämäkin on helposti vaihtuva, mutta tämänkertaisten katselu- ja kuuntelusessioiden saalis on tämä:
Paras euroviisukritiikki: Telex: Eurovision (Belgia 1980). Sijoittuisi korkealle myös mahdollisella koreografialistalla. Muistakaa sanoa videon lopussa "Cheese!". Ikivihrein: Vicky Leandros: L'amour est bleu (Luxemburg 1967). Energisin esitys: Joy Fleming: Ein Lied kann eine Brücke sein (Saksa 1975). Joyn vauhdin rinnalla opetellut koreografiat kalpenevat. Mitä laulun ja esiintymisen iloa, kun laulaja laittaa korut heilumaan. Go, Joy, go! Huomatkaa myös kapellimestarin osuus. Harmittavimmat häviöt: Domenico Modugno: Nel blu dipinto di blu (Volare) (Italia 1958, 3. sija) Pierre Rapsat: Judie et cie (Belgia 1976, 8.) Alice & Franco Battiato: I treni di Tozeur (Italia 1984, 5.). Lisäbonuksena taustakuoron oopperalaulajat. Anneli Saaristo: La dolce vita (Suomi 1989, 7.) Kaksoispalkinto: letkuimmat polvet ja iloisin ensiesiintyminen kisoissa: Brainstorm: My star (Latvia 2000). Huimin pistelasku: Ateena 2007.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Mutta tarjoamasi linkit ovat valloittavia. Niistä näkee ainakin sen, että joskus viisujen tausta soitettiin soittimilla ja vieläpä orkesterin voimin. Ossi Runne, way to go!
Minua viehätti noissa lavastuksen yksinkertaisuus ja ja jotenkin keskittyminen musiikkiin. Vanhoja euroviisuja esittävissä DVD:ssä näkyi kuvaestetiikan muutos selvästi: alkuvuosina oli paljon lähikuvia laulajan kasvoista, yhtyeiden mukaan hyväksymisen jälkeen (olisiko ollut 1972?) kuvakulma laajeni ja vähitellen kamera on siirtynyt kauemmaksi. Ei nykyään enää kuvata laulavia kasvoja. Noissa vanohissa viisuissa on paljon todella viehättäviä ja antaumuksellisia esityksiä.
I treni di Tozeur,ikuinen suosikkini ja vuosi Tunisiassa 94-95 rakastuin Tozeuriin ja löysin elämäni upeimman kahvilan tuosta palmukaupungista E-Tunisiassa.
Junat katosivat, vain ruosteiset radan pätkät hiekalla tallessa ja asema, jonka olisin halunnut kodikseni.
Rakkaus on sininen. Alkuperäinen oli reippaampi ja rytmikkäämpi kuin muistin. Myöhemmät suomalaiset versiot ovat hitaampia, kuoppamäkeläisempiä.
La Dolce Vita. Mahtavat kitarat. Anneli Saaristosta olen jo kauan pitänyt. Jatkoin muistelumatkaa ja kuuntelin Ylen arkistosta Sinun kanssasi sinua ilman. Olen vasta vähän kerrassaan tajuamassa, mitä tallenteita netin kautta oikeasti löydänkään. Kiitos matkaoppaalle.
Ylen Elävä arkisto ja You Tube ovat hyviä. Jos etsii esimerkiksi vanhoja euroviisuja netistä eikä muista kappaleiden nimiä, niin kannattaa mennä ensin Wikipediaan, siellä on kattavat nimiluettelot kaikkien kisojen osallistujista (hakusanoina googlesta esim. wikipedia ja euroviisut). Pääartikkelista on linkkejä eri vuosien kilpailuihin. Olen viettänyt monia hauskoja hetkiä viisujen parissa surffaillen Wikipedia ja You Tuben välillä.