Ulkona putoaa lunta maahan ja huomaan, että sanat väistävät. En osaa kutsua alas tulevaa lunta hiutaleiksi, lumi ei leiju, se putoaa suurina lämpäreinä suoraan alas ja peittää kaiken häikäisevällä valkoisuudella. Minulla ei ole lumelle monia sanoja, lumisateessa hiutaleet leijuvat, lumi on lunta, vitilunta, pakkaslunta, räntää, nuoskaa tai loskaa. Ehkä en tarvitse niille muita sanoja, vaikka en oikeastaan tarkkaan tiedäkään minkälaista lunta nuoska on. Mutta hiutaleille tarvitsisin varioivia synonyymeja. Hiutaleet leijailevat, kuvaan sisältyy pehmeyttä ja kauneutta. Lumituiskussa hiutaleet lentävät, syöksyvät ja iskevät kipeillä pistoilla kasvoihin. Eivät ne ole hiutaleita, ne ovat kovia ja armottomia. Lumikiteitä? Nämä märät lumet, jotka pilvistä valahtavat suoraan alas, eivät myöskään vaikuta hiutaleilta, ne ovat suuria ja raskaita, kauniita kylläkin. Sataako nuoskaa?