Näen unta, jossa selitän nuorelle miehelle miten rakennetaan henkilökuva lehteen. Kerron neljästä nurkkapaalusta, joiden varaan aletaan kasata rimoja. Paalut määrittävät ihmisen perusolemuksen rajat, rimoista kasvaa luonnekuvaus. Kerron, ettei kolme nurkkapaalua mitenkään riitä. Puhuessani rakennelma kasvaa väliimme, pakotan sanoilla neljännen nurkan mukaan, rakennan rimoista seiniä. Olemme takahuoneessa, mies istuu pöydän reunalla hieman kumarassa, kuuntelee keskittyneenä. Hän ei sano mitään, mutta puhun ikään kuin vastaisin hänen sanattomiin kysymyksiinsä. Mutta vaikka kuinka puhun ja selitän, näytän käsilläni "näin ja näin", ei rimaseinä kasva ensimmäisen kerroksen korkuiseksikaan.