Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Näen sinut hopean sävyin

10.01.2008 - 09:53

Näen sinut hopean sävyin.
Hohdat haalistunutta valoa tässä hetkessä
vaikka varjo on jo läsnä

Varjo on aina
Sitä ei pääse pakoon

Mitä muistojen talostasi löytyy?
Hymyilevätkö lastenlapset piirongin päällä,
häiritseekö hääkuvan vakavuus sinua?
Onko sinulla suklaarasian ruusujen alla kellastuneita kirjeitä ja alinna salattu muisto ensirakkaudesta?
Oletko säilyttänyt sen kiihkeän kirjeen vai polttanut tuulisena iltana, kun nurkkien humina oli kevyempää kuin kaipuu jota hellit?
Monenako yönä valvoit ja odotit?
Vauvan syntymää hiljaisina öinä, kun ennenaikaiset supistukset pitivät sinua hereillä,
miestä työmatkoiltaan,
nuoria riennoistaan?
Unta ja huolettomuutta?
Sytytitkö lampun eteiseen muille valoksi?
Valuiko valo viistosti huoneeseen, kun ensimmäisen kerran huomasit käsiesi ihon vanhentuneen?
Lepattavatko nauru ja suru, kaipuu ja myöntyminen yhä huoneiden hämärässä ennen kattolampun sytyttämistä?

Sinä hohdat, mutta et katso kohti.
Talosi on hämärässä, valo syönyt kirjasi valkoiseksi.
Unenkaltaisena hohdat patinoitunutta hopeaa valon ja varjon välissä.

Salaisuutesi säilyy.

****************************************************

Runotorstain haasteena on tämä kuva:

Source/Kuvalähde: Wikimedia Commons

Kategoriat: Katkelmia , Torstaiblogit 21 kommenttia Kommentoi

Hallatar kirjoitti 10.01.2008 - 10:55

Tämä oli sykähdyttävän kaunista...=)

Tuima kirjoitti 10.01.2008 - 11:08

Kiitos :)

SusuPetal kirjoitti 10.01.2008 - 13:58

Kaunis, lämmin. Pidin tästä kovasti.

jenni kirjoitti 10.01.2008 - 13:59

Paljon kysymyksiä ja irrallisia muistoja. "Sinä hohdat, mutta et katso kohti" on ihana - sen voi ymmärtää niin monella tavalla, konkreettisesti tai vertauskuvallisesti. Todella kaunis!

Kirsti kirjoitti 10.01.2008 - 16:51

Oi! Hieno!

helanes kirjoitti 10.01.2008 - 16:51

Taikka tiukka naimaton opettajatäti :)

Tuima kirjoitti 10.01.2008 - 20:54

Kiitos :)

Maaretta kirjoitti 10.01.2008 - 23:23

Voi tätä elämää.Kunpa voisi tyynesti katsoa sitä niinkuin runosi nainen. Onni on varmaan jotain tälläistä tyyneyttä.Pidin runostasi, se herätti ajatuksia.

Tommi kirjoitti 10.01.2008 - 23:45

"Sinä hohdat, mutta et katso kohti"... niin, sinä luet kirjaa. Ja paljon kysymyksiä tai arvauksia...

Valokuva onkin siitä mukava keksintö, että se säilöö salaisuuden ikuisesti saman ikäiseksi. Pysyyköhän varjo niin kauan selän takana, kun on intoa lukea? Kirjastovirkailija vastaa kysymykseen kauniisti.

Tuima kirjoitti 11.01.2008 - 00:41

Maaretta, jonkinlainen tyyneys lienee onnea, mutta saavutettavissa ehkä vasta vanhana?

Tommi, kirjastolainen ei vastaa, kysyy vain.

Memu kirjoitti 11.01.2008 - 11:49

"Salaisuutesi säilyy" ja pysyy merkityksellisenä koko ihmisiän.

Joskus jouttuu miettimään aivokramppiin asti, kuinka paljon suuria pieniä pelottavia iloisia salaisuuksia ja kohtauksia on viety hautoihin.

Tuima kirjoitti 11.01.2008 - 14:23

Memu, paljon! Ja siksi ei kannatakaan niitä liikoja miettiä, keksiä vain omia tarinoita valokuvista :)

sivuaskel kirjoitti 11.01.2008 - 19:58

Olitpa täyteläisesti ja lähelle tuoden kuvannut tuon hetken, elämän illassa istuvan naisen ajatukset. Elämä vahvasti läsnä ja samanaikaisesti kuin hyvästelevän käden kosketus. Kiitos tästä!!

Tuima kirjoitti 11.01.2008 - 20:02

Sivuaskel, kiitos :) Vanhat naiset ovat kiehtovia, miten paljon elämää takana ja ehkä yhä vain sisällä nuori tyttö. Se on hieman hämmentävää.

lepis kirjoitti 12.01.2008 - 19:03

Sinulle on myönnetty You Make My Day -award :) Postia löytyy blogistani. Tervetulleeks hakemaan.

Katili kirjoitti 13.01.2008 - 12:36

Minulla tuli kyyneleet, oma äitini aina sanoo, että hänen sisällään asuu pieni tyttö. Ja niin asuukin.

Tuima kirjoitti 13.01.2008 - 14:43

Lepis, sinulle jo vastasinkin :)

Katili, huuh. Niinhän meidän kaikkien sisällä asuukin ja joskus se on hieman ristiriitasta.

Isopeikko kirjoitti 13.01.2008 - 19:07

Luin monta kertaa. Mietin mitä ihmiset odottavat, ikään kuin koko elämä olisi odottamista.

Tuima kirjoitti 13.01.2008 - 19:39

Niin, mitä? Hain sitä, mitä perheelliset naiset ehkä odottavat elämänsä varrella. Ehkä elämä pohjimmiltaan on odottamista, ainakin toisille, en tiedä. Mutta luultavasti runon naisen elämässä on ollut muutakin kuin odotusta.

Maria kirjoitti 16.01.2008 - 07:26

Kuva on herättänyt paljon pohdintaa runossasi. Minun isoäitini tunsi loppuun saakka olevansa syvimmältään tyttönen, vaikka eli melkoisen vanhaksi... siis yhteys "tyttöyteen" ei kadonnut.

Tuima kirjoitti 16.01.2008 - 18:12

Luulisin, että se pieni tyttö tai poika on aina läsnä, niinhän Eeva Kilpikin sanoi Voimalan haastattelussa viime viikolla, että hänen vanhan naisen silmäaukoistaan katselee yhä nuori tyttö.