Suljen silmäni maisemalta ja yritän rentoutua. "Jos ongelma olisi tunnustettu ajoissa ja oltu valmiita radikaaleihin muutoksiin, olisi selvitty vähemmillä vahingoilla." On pakko avata silmät, palata maisemaan. Innostunut ääni radiossa puhuu minulle vieraasta asiasta, mutta sanat riipivät mieltä. Hieron otsaani, en uskalla sulkea silmiäni, en kuulla väitteitä, jotka suljettujen luomien maisemattomuudessa vaihtavat paikkaa ja muuttuvat uusiksi totuuksiksi, lauseiksi, jotka horjuttavat perustuksiani. "Asian korjaamiseen kului kymmenen vuotta." Jos se aika menee minultakin, montako vuotta olen siihen jo käyttänyt?